Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaverit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaverit. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

otsikoton


Satunnaisia kuvia viime päiviltä. Mulla ei vieläkään ole ihan hirveää kirjoitusfiilistä, joten jätetään sen suuremmat höpöttelyt ensi kertaan! Oon taas tän viikon aikana vetänyt itseni loppuun, vaikken olekaan tehnyt oikein mitään. Perjantaina vähäiset yöunet kostautuivat jyskyttävänä päänsärkynä, josta on onneksi tällaisen löllöilyviikonlopun jälkeen päästy eroon. Nyt siis vaan vastahankitulla energialla kohti uusia haasteita, josko se kevätkin sieltä saapuisi! Poikaystävän kanssa keksittiin (voi luoja), että aletaan skeittamaan katujen kuivuttua. Rahoituspuoli ja oikeastaan kaikki on vielä vähän hakusessa, mut eiköhän se siitä! Bråvalla-lipuistakin kuitenkin kun on hankittuna vasta menolento (takaisin kotiin pääsee aina heh), mut toisaalta, sekin on enemmän kuin ei mitään. Wihuu.

Joukkoon eksyi myös yksi synttärikuva, joita ei näin yleisesti tule blogissa juuri esiteltyä. Viimelauantaisia otoksia selatessa selvisi sitten syykin aika nopeasti, mut edustakoon valkotiimimme kuva nyt kuitenkin :-D Paljon onnea Niina! ♥

PS Suuri illusioni oli vähän pettymys :-( Etenkin, kun joskus muinoin tykkäsin niin kovasti Sinuhen lisäksi myös Ihmiskunnan vihollisista. Jouduin tosin kahlaamaan kirjan aika hutaisten läpi, mutta silti. En kyllä saanut minkäänlaista ahaa-elämystä tai kokenut päässeeni kirjan maailmaan juurikaan mukaan. Oikeastaan lukeminen oli aika pitkäpiimäistä, ja läpi lukukokemuksen selkein ajatus kirjasta tais olla, että ompas tekosyvällistä, -taiteellista ja vähän turhan vakavaa. Ehkä musta on vaan itsestäni tullut liian höperömielinen heitukka :-D

perjantai 27. joulukuuta 2013

musta joulu



Kierreltiin pitkästä aikaa Krijesan kanssa kamerat kourassa, ja hetken arpomisen seurauksena päädyttiin tallaamaan Katajanokan katuja. Monesti rakkaiden ystävien kanssa vietetty aika jää liian vähäiseksi näennäisen tai valitettavan usein myös todellisen kiireen vuoksi, joten tuntui ihan mielettömän hyvältä näin loman kunniaksi ihan vain yksinkertaisesti jakaa yhteinen iltapäivä. Muutenkin tuntuu, että jo nyt olen loman aikana ehtinyt oikeasti rentoutua (tosin yöpöydällä nököttävä Inferno saa aina välillä yksinäänkin adrenaliinin kohoamaan) ja saada etäisyyttä arkeen.

Joulu on tuonut mukanaan iloa ja toisaalta läheisen ihmisen ikävöimisen myötä haikeutta. Viimeisten parin viikon aikana on ikään kuin tiivistynyt syksynmittainen suru, josta nyt pikkuhiljaa noustaan kohti valoisampaa (toivottavasti lumen myötä myös kirjaimellisesti) uutta vuotta. Ilonaiheita nyt tietysti löytyy jokaisesta päivästä, jouluruoan merkitystä mielialannostattajana lainkaan väheksymättä. Riisipuuron kanssa tosin jouduin pettymään: lopputulos oli jokseenkin epämiellyttävä, kun se koostui rasvattoman maidon, teräskattilan ja keittotaitojeni yhdistelmästä.

Loppuloma pyhitetään hyvin alkaneelle kirjojenluvulle, suklaanmätölle ja perheen, ystävien ja ylläripylläri poikaystävän kanssa hengailulle. Tarkoituksenani on vapaina hetkinä (joita ei tunnu juuri jääneen: kummasti vapaapäivät täyttyvät aina ohjelmalla, onneksi varsin mieluisalla) tehdä suursiivousta koneelle, joten tiedossa on toivottavasti kesä- ja matkakuvia. Näidenki sanojen kirjoittaminen tosin tuntuu varsin tutulta, joten katsotaan, mikä nyt sit on tilanne tammikuun ekaan viikkoon mennessä :-D

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

iltapäivä


Julkaisemattomia kuvia viime viikon perjantailta. Käytiin kuvailemassa ja kahvittelemassa Krijesan kanssa, ja iltapäivä oli yksinkertaisesti ihana! Muutenkin tässä on viime aikoina menty aika kivoilla fiiliksillä; kulunut viikonloppu on vilahtanut ohi hujauksessa, sillä koko ajan ollut vähän jotakin kivaa tekemistä. Perjantaina vietettiin kaverin 19-vuotissynttäreitä, ja tänään olis vuorossa vähän lisää juhlimista. Taitaa olla ihan hyväkin, et ens viikolla saa ihan luvan kanssa taas nukkua sit univelkoja pois :-D

Kuten jokainen on varmasti huomannut, syksy on näillä hetkillä kauneimmassa väriloistossaan. Tuntuu melkein hassulta huomata, miten paljon tällä onkaan vaikutusta mielialaan; lukuunottamatta jokapäiväisiä päikkäreitä olo tuntuu varsin energiseltä.

Just nyt keskittyminen ei oo ihan huipussaan, joten jätän tällä kertaa turinat vähemmälle. Kuvamateriaalia eilisistä minikuvailuista asap, nauttikaa kaikki lomailevat tulevasta viikosta!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

hymynaamoja


Kaksi takana, kolme edessä. Suoritustasostani kokeiden suhteen en osaa sanoa juuta tai jaata, mut muuten koeviikko on kyllä lähtenyt mukavasti käyntiin! Taustalla on kyllä kieltämättä jatkuva ahdistus ja myös huono omatunto (kakkosvuoden easyin jakso ja silti opiskelutaso on ollut vähän niin ja näin), mut toisaalta oon innoissani tulevien viikonloppujen suunnitelmista. Rikoin herkkulakkoni (säälittävää, tällä kertaa mulla vieläpä ois ollut säännöllisiä herkkupäiviäkin :-D) viidettäsadatta kertaa, mut pieni lohdutus on aina ihan hyvästä ja maailmassa nyt on isompiankin ongelmia.

Koulukuvat saapuivat tänään, ja tuun kyllä hyvälle mielelle oikeasti onnistuneesta kaverikuvastamme! Vaikka usein koulukuvissa on jokseenkin vaivaantuneen jäykkänä, niin kyllähän niistä kuitenkin kiva muisto jää. En tosin tiedä, mikä koituu kahden hiirimaton kohtaloksi, joissa molemmissa koreilee meikäläisen naama... Todettakoon, että sain nämä ilmaiseksi, ja muutenkin. Äidin idea :-D

Pieni stressi on saanut toisaalta myös hyvän opiskeludraivin päälle, ja vaikka sisäistämisaste ei ehkä olisikaan niin huippu, niin oon kuitenkin ollut nyt parin päivän ajan jokseenkin ahkera. Seuraavaksi alkaakin valmistautuminen perjantaiseen hissankokeeseen; Kansainväliset suhteet -kurssi on mielestäni oikeasti mielenkiintoinen, mikä toisaalta ehkä lisää jopa omia paineitani. Hmh.

torstai 27. kesäkuuta 2013

juhannus 2013

Heipä hei! Juhannuksesta on vierähtänyt jo lähemmäs viikko, mutta onneksi se ei ole mikään este juhannuskuvien lisäämiselle. Oon ollut nyt kesällä ajoittain vähän laiska blogin, kuvaamisen ja kuvankäsittelyn kanssa, mut onneksi tähän vuodenaikaan myös vähän kuuluu se sinnepäin-tekeminen.

Juhannus itsessään oli varmasti yksi tähänastisen elämäni ihanimpia. Emäntämme perhe oli aivan ihana, ja koko viikonlopun ajan oli olo tervetullut ja talossa yleisesti vallinnut tunnelma niin mielettömän lämmin, välitön ja just sopivan kesäisen huoleton. Vietettiin yöt kuunnellen vanhaa rokkia nuotion edessä istuen, naurettiin vatsat ja posket kipeiksi, vedettiin grillisafkaa koko loppuvuoden tarpeisiin ja nautittiin vaan yksinkertaisesti toinen toistemme seurasta.








Viimeisenä vielä juhannuksen teemabiisi, joka ei sinänsä ehkä ihan parhaimmillaan ole yhteen kuvien tunnelman kanssa, mut kuten alussa todettiin: ei oo niin justiinsa!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

hultsfred 2013



Huh. Kotiin palattiin sunnuntaina, ja ajatukset ovat edelleen vieläkin ihan sikinsokin reissusta. Tänään viimeksi oon kertonut juttuja Hultsfredistä, ja joka kerta kun ajattelen kaikkea tapahtunutta, niin alkaa vaan yksinkertaisesti hymyilyttää ihan mielettömästi. Takana on varmasti yksi elämäni parhaimmista ja ikimuistoisimmista reissuista! Kotimatkalla keikkabiisejä kuunnellessani aloin yksinkertaisesti itkeä onnesta ja haikeudesta miettiessäni kaikkea tapahtunutta.

En ala tähän ihan jo sensuurin vuoksi kaikkea yksityiskohtaisesti jakamaan, mutta yleisesti voi sanoa, että ruotsalaiset olivat varsin leppoisaa ja avointa porukkaa. Välillä iski orpo olo kielitaidon heikkouden ja sen, ettei tuntenut käytännössä ketään (suurin osa hengaili isoissa porukoissa), vuoksi, mutta englannilla pärjättiin hyvin ja kirvoitettiin ruotsiräpellyksellämme myös monen paikallisen naurut :-D Uusiin ihmisiin tuli tutustuttua valtavasti, ja toivon todella, että ensi vuonna tavataan saman festarin merkeissä! Keikkojen lisäksi oli festarissa ehdottomasti parasta kiireetön hengailu uusien ja samanhenkisten ihmisten kanssa. Myönnettävä on, ettei niissä ruotsalaisten poikien ulkonäössäkään mitään vikaa ollut... Huh!

Voisin selittää tähän vaikka mitä, mutta laitetaan nyt väliin muutama kuvakin. Onnistuin ensimmäisen päivän sateissa rikkomaan pokkarini, kun muistikortille oli ehtinyt tallentua huikeat 5 kuvaa, mut shit happens. Suurin osa kuvista on siis puhelimella otettu, ja nyt jälkeenpäin harmittaa niiden vähäisyys, mutta tulipahan ainakin sit nautittua keikoista ja kaikista hetkistä täysillä :>


Vielä Suomen päässä venailemassa!
Saavuttiin torstaina bussilla jäätävässä kaatosateessa, mutta kunhan vain teltan oli kasannut ja vatsansa täyttänyt, kohosi mieliala jälleen huippuunsa ja uuden ympäristön tutkiminen alkoi. Haastateltiimpa meitä vielä Aftonbladetiinkin! Loppujen lopuksi julkaistiin tosin vain kuva, jonka löytää täältä :-D

Torstaina nähtiin myös meille kahdelle tärkeimmät bändit. Putki alkoi Bastillella (uus lemppari), siitä Imagine Dragonsilla, Two Door Cinema Clubilla, Phoenixilla ja loppuillasta vielä ihan mielettömällä reivaamisella Knife Partyn tahtiin. Voiton vei Imagine Dragons, jonka lavaenergia oli vaan uskomaton! Potin räjäytti Radioactive, ja Demonsin aikaan allekirjoittanut itki elämänsä ensimmäistä kertaa keikan aikana.

Vielä kaiken huipuksi tavattiin Imagine Dragonsin jäsenet _bajamajajonossa_. Siellä sit innosta piukuina juteltiin keikasta, Las Vegasista, suomalaisten juomatavoista (??) ja mistähän vielä. Todella maanläheisiä ja mukavan oloisia tyyppejä!

Valitettavasti esimerkiksi telttanaapuriemme kanssa ei tullut otettua yhteiskuvaa, mutta oon todella onnellinen, että tämän porukan kanssa saatiin kuitenkin kuva! Tutustuttiin omanikäiseen ruotsalaiseen kaveriporukkaan, ja voi vitsit miten mua hymyilyttää. Kaikki eivät tässä kuvassa ole, mutta silti. Näiden ihmisten kanssa tuli vietettyä ihania hetkiä. Nää ovat ne tyypit, joiden kanssa toivotaan törmäävämme ensi vuonna uudestaan :>

Mulla nyt ajatus ja näppäimistö juoksee eri vauhtia, mutta eiköhän tästä jonkinlaista kuvaa saa. On vaikea sanoa, mikä reissussa oli parasta tai mikä siitä teki niin ihmeellisen. Tottakai kaikki keikat saivat kerta toisensa jälkeen fiiliksen kohoamaan, mutta ehkä ne ovat kuitenkin ennen kaikkea ne pienet jutut, yksittäiset tapahtumat ja toisaalta yleinen tunnelma, joka kolmen päivän aikana vallitsi.

Tottakai oli myös huonoja hetkiä. Väsytti, vitutti, kärsittiin huonosta olosta ja aina ei olisi jaksanut, mutta se tuntuu kokonaisuuden kannalta aika pieneltä. Voin täydestä sydämestäni sanoa, että reissu oli jokaisen sentin arvoinen. Missään vaiheessa ei ollut turvaton olo (Ruotsin poliisi kiersi teltta-alueella jatkuvasti, olivat muuten rentoja heppuja :-D), eikä jouduttu kokemaan yhtäkään oikeasti uhkaavaa tilannetta. Jonkin verran kadotin kamaa oman tohelointini vuoksi, mutta vähäsen kyllä naurattaa, että multa varastettiin _kumpparit_ :-D Toivottavasti saivat hyvän kodin.

Varsinainen jäätävä sählääminen säästettiin kuitenkin viimeiselle päivälle. Olimme ylpeitä siitä, miten olimme saaneet kaiken ajoissa kokoon, ja haikeina ja tyytyväisinä matkasimme Stoxasta Tukholman keskustaan. Sieltä matka jatkui sitten Arlandan lentokentälle, jossa alkoi oikean terminaalin löydyttyä vähän kummastuttaa, että missä ne lennon tiedot oikein ovat. Henkilökunnalta selvisi sitten, että olemme VÄÄRÄLLÄ LENTOKENTÄLLÄ. Taksissa matkalla Brommaan ei sit osannut kuin nauraa, mutta onneksi ehdittiin lennollemme (jonka oltiin luultu lähtevän 1,5h aiemmin kuin se todellisuudessa lähti) kuitenkin ajoissa.  Edelleen vähän kyllä facepalmaan tälle, onneksi oli sentään rahaa vielä riittävästi :-D

Tavallaan sunnuntain sähläys oli täydellinen päätös reissullemme, joka oli muutenkin mennyt vähän sinnepäin-asenteella. Tää postaus on jo pitkä kuin nälkävuosi, joten päätän tämän vihdoin yhteen lauseeseen: festarit ovat parasta ikinä.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

vielä yks ja menoks


Kuvat viime sunnuntain käppäilyreissulta. Rakastan tätä vehreyttä!

IIH. Tänään on ollut väsynyt stressipäivä, mutta nyt alkaa kaikki lipuista pakkaukseen olla hanskassa, ja väsymyksestä (miten unta ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi?) huolimatta innostus nostaa uskollisesti päänsä vaikka millaisten kivien läpi. HUOMENNA LÄHDETÄÄN! 12 tuntia ja oon matkalla lentokentälle, mie-le-tön-tä. 

Olo on edelleen epätodellinen, mut silti ÄÄÄ JOKO MENNÄÄN JOKO MENNÄÄN!

Multa ei nyt irtoa mitään fiksua ja oon ihan sekaisin vähän kaikesta. Pitäkää hauskaa ja ens viikolla nähdään! ;-)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

avicii



Oli kyllä ihan mielettömän hauskaa! ♥__♥ Keikkaseura oli loistavaa, ja ne pari tuntia kyllä tanssittiin ja hypittiin koko rahan edestä. Illan aikana jalat saatiin sen verran kipeiksi, että bussia kotiinpäin odoteltiin sitten elegantisti jonkun Manskun varrella sijaitsevan pubin eteisessä istuen. Keikan aikana yllättänyt sadekuuro tuntui sen iskiessä kyllä suloiselta, mutta kropan rauhoituttua ei ylläripylläri niissä märissä vaatteissa värjöttely sit tuntunutkaan enää niin kovin hehkeältä :-D Oh well, kesä kuivaa, minkä kastelee.

Nyt tosin täytyy myös vähän avautua. Ymmärrän, että kaikilla ei musagenrestä huolimatta koskaan tulee sellasta rehaamis-fiilistä eikä keikkatunnelman tuomaa iloa tunnu luontevalta näyttää tanssien, ja on tottakai fine nauttia musiikista juuri sillä tavalla, joka itselle parhaiten sopii. Silti tuntuu vähän hassulta, että konemusiikin keikalla täytyy päästä ensimmäisiin riveihin _seisomaan_ kahdeksi tunniksi. Tämäkään ei vielä sinänsä olisi ongelma (ja eiköhän jokainen meistä ota sitä happeakin jossakin välissä), mutta omaa fiilistä vaan hiukan pilaavat ne mulkaisut, joita näiltä seisoskelijoilta saa. Tietysti tönäistessä tms pyydetään anteeksi, mut hei haloo, jos joku innostuu keikalla vähän kroppaansa liikauttamaan, niin ei sillä katseellaan tarvitse silti yrittää murhata! Aikaisemmin en kyllä oo tällaiseen törmännyt, joten ehkä Avicii sit oli vaan lamauttavan huono, enkä fiilikseltäni sitä tajunnut :-D

Mutta joo. Löytyykö joukosta joku, joka kanssa oli keikkailemassa? Entä miten teillä, ootteko törmännyt vastaavaan mitä-vittua-sä-siinä-heilut-mulkkaukseen?

perjantai 7. kesäkuuta 2013

miltä kesä näyttää?


Tältä se näyttää, enkä kyllä voisi olla onnellisempi. Ensimmäisen kesälomaviikon aikana on kotona käyty lähinnä kääntymässä ja nukkumassa, ja kuvistakin loistaa nää pahimmat (ja siksi juuri myös parhaimmat) kesäkliseet: on grillausta, jätskitötteröö, Stadikkaa, biitsii ja kaikkea sitä, mistä ihana kesä rakentuu. Kuvia tuli aikamoinen pläjäys, mutta kun tää kesä on aina niin kovin lyhyt, niin nautitaa nyt täysillä! Jossakin kohtaa kesää tietysti tulee se vaihe, kun tahtoo oikeasti vaan nollata, lueskella nurmikolla ja olla, mut toistaiseksi tullaan ja mennään tukka putkella.

Viipottaminen jatkuu, sillä tänään on vuorossa Aviciin keikka. Kaiken härdellin keskellä tää tuli vähän puskista, mutta oon kyllä ihan mielettömän innoissani! Kajarit ovat tässä muun perheen iloksi jo hyvän aikaa pauhanneet, mut voi että kun fiilis vaan nousee.

Palaan kesän mittaa myöhemmin pidempien sepustelujen kanssa, mutta tänään loistakoot kuvat pääosassa. Ensi viikolla on jälleen hiljaista, sillä keskiviikkona kutsuu lentokenttä, Ruotsi ja Hultsfred. Iik!