ja sit mennään

Asu ei enää kuvassa näytä niin kivalta (eikä kuva itsessään kovin hyvälaatuiselta), mut antaa mennä, niin saadaan jonkinlainen kuvitus vuoden viimeiselle (!) postaukselle! Liikaa aikaa mulla tässä valmistautumisen ohessa ei ole, mutta ainahan sitä ehtii meikkejä sutiessaan yhden postauksen pyöräyttämään.

Joulunaika on ollut jokseenkin puuhakasta ja mietittävää on ollut muutenkin paljon, joten en vieläkään ole varsinaisesti havahtunut ajattelemaan, että jälleen sitä sit oikeasti on yksi vuosi takanapäin. Ilman sen suurempia muistelujakin voin kuitenkin sanoa, että tää vuosi on ollut aivan mielettömän! Surullisia juttuja on tapahtunut, mutta ne hyvät muistot vievät aivan ehdottomasti voiton. Kesä oli aivan mieletön festarireissuineen ja Kiinanmatkoineen, vuosi alkoi Tansaniassa (jonne kyllä palaisin koska vain tahansa pidemmällekin matkalle) ja tänä vuonna on tutustuttu ja ystävystytty paremmin mahtavien tyyppien kanssa. Ja niin, aloin seurustella, ja ainakin toistaiseksi porskutellaan melko onnellisesti eteenpäin ♥ Välillä on ollut tietynlaista "henkisten rajojen" hakemista ja suurehkoakin ahdistusta, mutta kaikesta on onneksi päästy enemmän tai vähemmän yli.

Ennen kuin teksti lähtee menemään tajunnanvirraksi, toivotan kaikille onnellista ja ihanaa uutta vuotta! ♥ Omani sujuu kaverin kakkostupareita juhlistaessa, oh here we go again :-D

puuhapäivät

Huh! Tuntuu, että viime päivien aikana on tullut oltua paljon liikenteessä, ja odotankin jo seuraavia tunteja, jotka pyhitän ihan vaan lukemiselle. Sorrun helposti ajattelemaan, että elämässä "täytyy" jatkuvasti olla menossa ja liikkeessä voidakseen nauttia ja olla tyytyväinen. Loppujen lopuksi sitten kuitenkin huomaan, että vähänkin liian pitkään jatkunut hektisyys ei tee hyvää. Uskon vahvasti siihen, että kaiken keskellä ihminen kaipaa ihan vain omaa rauhaa ja hiljaisuutta.

Eilen näin toista ystävää pitkästä aikaa (voittaa kieltämättä usein yksinolon), ja siinä samassa sit kierrettiin vähäsen alennusmyyntejä. Huhhuh. Täytyy sanoa, että lomalla on kyllä aika paljon parempaakin tekemistä :-D Hikistä, ahdasta, vituttavaa ja lopulta mielessä pyörii vaan, että onko nää rätit todella hermojen kiristymisen arvoista. Vähäsen ehkä myös (tekopyhää) ahdistumista kulutushysteriasta.

Tänään sit jätettiin muotihörhötykset (okei, H&M:n alusvaateosasto teki poikkeuksen) ja suunnattiin tyttöporukalla Heurekaan! Varsin nostalginen reissu, ja etenkin Mars-näyttelyn aikuisillekin sopiva painovoimakävelymikälie-testaus nostatti aidon riemun pintaan. Utelias mieli säilyköön hamaan loppuun asti. Mielenterveysnäyttely oli varsin kiinnostava, ja etenkin osio, jossa ihmiset kertoivat itse omista sairauksistaan, sai oikeasti herkistymään. Taustalla tosin voi olla hormonaalisiakin syitä, heh.

PS Usein lahjojen antaminen aiheuttaa pientä tuskastumista (kuten tänäkin vuonna, kun ylläripylläri homman olin aivan viime metreille jättänyt), mutta tänä vuonna tuntuu, että meni aika hyvin nappiin! Äidille antamani Laura Närhen uusin levy pääsi heti soittoon, ja vaikka toki biisejä on ennenkin kuullut, niin nyt omakin kiinnostus heräsi oikein kunnolla. Varsin kuunneltava levy!

PPS Hyvää synttärii Krije ja Ella ♥

musta joulu

Kierreltiin pitkästä aikaa Krijesan kanssa kamerat kourassa, ja hetken arpomisen seurauksena päädyttiin tallaamaan Katajanokan katuja. Monesti rakkaiden ystävien kanssa vietetty aika jää liian vähäiseksi näennäisen tai valitettavan usein myös todellisen kiireen vuoksi, joten tuntui ihan mielettömän hyvältä näin loman kunniaksi ihan vain yksinkertaisesti jakaa yhteinen iltapäivä. Muutenkin tuntuu, että jo nyt olen loman aikana ehtinyt oikeasti rentoutua (tosin yöpöydällä nököttävä Inferno saa aina välillä yksinäänkin adrenaliinin kohoamaan) ja saada etäisyyttä arkeen.

Joulu on tuonut mukanaan iloa ja toisaalta läheisen ihmisen ikävöimisen myötä haikeutta. Viimeisten parin viikon aikana on ikään kuin tiivistynyt syksynmittainen suru, josta nyt pikkuhiljaa noustaan kohti valoisampaa (toivottavasti lumen myötä myös kirjaimellisesti) uutta vuotta. Ilonaiheita nyt tietysti löytyy jokaisesta päivästä, jouluruoan merkitystä mielialannostattajana lainkaan väheksymättä. Riisipuuron kanssa tosin jouduin pettymään: lopputulos oli jokseenkin epämiellyttävä, kun se koostui rasvattoman maidon, teräskattilan ja keittotaitojeni yhdistelmästä.

Loppuloma pyhitetään hyvin alkaneelle kirjojenluvulle, suklaanmätölle ja perheen, ystävien ja ylläripylläri poikaystävän kanssa hengailulle. Tarkoituksenani on vapaina hetkinä (joita ei tunnu juuri jääneen: kummasti vapaapäivät täyttyvät aina ohjelmalla, onneksi varsin mieluisalla) tehdä suursiivousta koneelle, joten tiedossa on toivottavasti kesä- ja matkakuvia. Näidenki sanojen kirjoittaminen tosin tuntuu varsin tutulta, joten katsotaan, mikä nyt sit on tilanne tammikuun ekaan viikkoon mennessä :-D

pidennetty viikonloppu

Muutama aiheeseen sinäänsä liittymätön kuva itsenäisyyspäivältä. Olisin kovin mielelläni lähtenyt kuvailemaan kotipihaa pidemmälle, mutta nytkin jylläävän flunssan vuoksi näin parhaaksi luikkia takaisin sisätiloihin. Perjantaina uhmasin alkavan sairauden oireita ja lähdin pikkujouluilemaan. Varsin hauska ilta, joten en kadu, mutta kieltämättä fiksumminkin olisi voinut toimia: tyhmästä päästä kärsii nyt sit koko kroppa.

Eilinen sujui osittain myös kipeilystä johtuen varsin rauhallisesti kotona möllöttäessä. Saunassa tuli näin stereotyyppistä suomalaisuutta kunnioittaen käytyä, mutta leivotut suklaahippukeksit olivat sit jo jenkkityylisiä. Toisaalta sauna oli varsin onnistunut ja leipomukset niinkään eivät, pidettäköön tätä siis selvänä merkkinä. Täytyy kuitenkin sanoa, että musta nää "mielenosoitukset" ja niihin liittynyt Suomen lipun polttaminen saavat vain ja ainoastaan olon surulliseksi ja häpeämään nää neronleimaukset suorittaneiden henkilöiden puolesta.

Muutaman päivän sisälläolo on tehnyt periaatteessa hyvää, mutta pikkuhiljaa olo alkaa tuntua siltä, että ulkonakin tekisi mieli näyttää naamaansa. Ellen nyt yön aikana saa vielä keuhkokuumetta, niin tarkoituksena olisikin käydä huomenna katsomassa Vihan liekit! Olin kirjasarjan mieletön fani yläasteen tienoilla, joten leffat on tietysti yksinkertaisesti pakko nähdä. Ensimmäinen osa on luettu sellaiset seitsemän kertaa, ja uskon, että edelleen saattaisin tirauttaa muutaman kyyneleen.

Tällä kertaa nostalgiamusana Ratatia, joka tuli tutuksi seiskaluokan tienoilla. Parin vuoden epäaktiivisemman kuuntelun jälkeen kuulostaa kyllä taas mielettömän hyvältä!

Oon pitkästä aikaa taas alkanut katsoa Madventuresin toista tuotantokautta läpi, ja hitto, mikä reissukuume tässä nouseekaan! Tällä hetkellä unelmissa siintää (kuten varmasti monella muullakin nuorella) haave reissailusta jo lukion jälkeen, mutta saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mikä käytännössä on realistista. Sen kuitenkin tiedän, että jonkinlainen pidempi reppureissaus tulee kyllä vielä elämän aikana tehtyä.

eilisen asukuva

Monesti asukuvien kuvaaminen jää väliin huonojen hiusnaamakehovaatelistajatkuuvaan-päivien vuoksi, mutta vielä useammin syy on siinä, että en yksinkertaisesti kehtaa pyytää kavereitani kuvaamaan. Suurinta osaa kun ei oikeastaan kiinnosta tuon taivaallista kuvailla pönöttämistäni ja varpaiden tuijottelua. Ihan ymmärrettävää :-D Poikaystävä tuntuu ainakin näiden kuvien perusteella potentiaaliselta (ja riittävän suostuvaiselta) räpsimään kuvia, joten toivotaan, että uusi hovikuvaaja (? käyttääkö kukaan enää tätä sanaa) on syntynyt!

Viime päivät ovat olleet melkoisen uuvuttavia, ja äidin herättelemänä havahduin itsekin tänään siihen, että nyt  pari viimeistä viikkoa ennen ja jälkeen koeviikon olen ollut aika kierroksilla. Tämän seurauksena  mieliala on heilahdellut kettuuntuneen, ylivilkkaan ja totaalisessa simahtamispisteessä olevan välillä. Ikäviä asioita on tapahtunut niin omassa kuin muidenkin elämässä, mutta toivon, että tästä nyt lähdettäisiin pikkuhiljaa kohti vähän rauhallisempaa tahtia, perushyvää oloa ja sitä, että mielekkäistä ja arvokkaista asioista elämässä tulee nautittua.

Tänään onkin tarkoitus mennä aikasemmin nukkumaan ja toivottavasti saada loppuviikko paremmalle mallille. Yritän tehdä tässä pieniä muutoksia elämän (ja etenkin koulun) rytmityksen lisäksi myös elämäntavoissa, ja vihdoin sain varatuksi ensi viikolle personal trainer -ajan! Tähän asti huhkimiseni on ollut varsin yksipuolista, joten toivotaan, että sporttilaiffi lähtisi nyt toden teolla käyntiin :-D Tarkoituksenani on myös vähentää sokeria ja säästää herkut viikonlopuille, mikä näin väsyneenä elimistön huutaessa sokeripiikkiä vereen tuntuu kovin vaikealta. Itsekuria vain.

joulukuu ja oldies

Lokakuu loppui, marraskuu vilahti ja joulukuussa taas heräsin. Aika blogille.

Paljon on tässä hiljaisuuden vallitessa taas tapahtunut! Eilen parisuhteiltiin 3kk-päivän kunniaksi, mikä kuulostaa toisaalta paljolta ja toisaalta taas niin kovin vähältä. Nopeasti aika on joka tapauksessa juossut, mutta mikäs tässä. Rennon rauhallisesti löntystellen vaan eteenpäin. Muuten onkin sit juhlittu viikonloppuisin pikkujoulukautta kovinkin ahkerasti.

Blogin pariin oli tarkoitus palata jo vähän aikaisemmin, mutta muutama viikon takaisten tapahtumien vuoksi mieli oli hetken hyvinkin allapäin. Viime viikon koeviikko meni osittain tämän vuoksi vähän niin ja näin, mutta nyt olo on sellainen, että hyvillä mielin vaan kohti tulevaa ja toivottavasti (jälleen kerran :-D) myös ahkerampaa blogipanostusta. Kameran kanssa en ole pitkään aikaan ollut kunnolla liikenteessä, mutta kuten aina taukojen jälkeen, muisti vasta sen kanssa jälleen säätäessään, miten ikävä kuvaamista onkaan ollut.

Eipä sen pitempiä puheita. Lumen tuloa odotellessa, siihen asti yritän saada eetteriin ainakin matkakuvia ja myös tietokoneen arkistoihin pyörimään jääneitä kesäkuvia.

PS Oon pitkästä aikaa hurahtanut PMMP:hen! Myönnän, että myös Robinin biisien tahdissa hoilaan ihan mielelläni, mutta näin olen edes aavistuksen katu-uskottavampi.