diipaduu

Näin lokakuun lähestyessä saa elokuisista kuvista katsella kaihoisin mielin niin rusketusta kuin ilmeisesti ensi viikosta alkaen myös paljaiden säärien edustamia lämpötiloja. Sopivasti ihanista syysilmoista päästään juuri ylppäreiden (viime postausten sana numero yksi, ehh) loppuessa, mut eiköhän perjantaina salista ulos astuttaessa fiilis ole joka tapauksessa melko korkea. Tulkoot vaikka kissoja taivaalta.

Perjantaiaamuna hikoilin jännittäessäni Maikkarin kameroiden edessä, ja niin sitä sit höpöteltiin huikeat kymmenen sekuntia kympin uutisissa lukion tuntijakouudistuksesta! Terkut kaikille kys. pätkän nähneille tutuille, asiallisuudesta ei ainakaan ollut puutetta. Oh well, mahdollisella seuraavalla kerralla (?) vähän enemmän rentoutta ja vähän vähemmän kirjakielta.

Nyt on vielä tavallistakin vähemmän asiaa, sillä viimeisen viikon aikana en ole kyllä tehnyt niin yhtään mitään. Tääkin postaus on lähinnä lukemisen välttelyä, sillä hienosti vielä viimeinen psykankirja odottaa kutsuvana tuossa puolen metrin päässä. Ensi viikolla on koeviikko ja näin ollen vielä tuplasti enemmän aikaa lukea, toivottavasti hyvin suunnittelemani loppuspurtti onnistuu. Tarkoituksena olisi täten palata vasta ensi viikonloppuna (jolloin välttelyn kohteena on matikankoe, joka tosin varmaan menee kuusituntisten pusertamisten jälkeen kuin vettä vaan). Tsemppiä vielä kerran viimeisten kokeiden kanssa tuskasteleville ja haistakaa kettu te onnekkaat, jotka olette syksyn osalta jo oman duuninne tehneet.

tb

Suurin osa postauksista taitaa kyllä olla enemmän tai vähemmän throwbackkia menneisiin aikoihin, mut näillä mennään. Asu on ensimmäisiltä koulupäiviltä elokuun puolivälistä, ja iloiseksi yllätykseksi(?) täytyy sanoa, että sillä olisi pärjännyt vallan mainiosti vielä näin syyskuussa. Ainoa ärsytys ihanissa syysilmoissa on se, miten vielä pariin viikkoon en niistä voi nauttia täysin puhtaalla omatunnolla, ja sit sinä kauniina vapauden päivänä ollaankin jo askel lähempänä loskakelejä.

Toisaalta en voi kyllä väittää myöskään, että sitä oltaisiin pelkästään opiskeluolosuhteiden uhreja. Tänään taas nimittäin tuli ahkeran enkun ylppärin rustaamisen lisäksi katseltua vähintään yhtä suurella tarmolla (ja häpeäkseni myönnettävä että ainakin kaksenkertaisella mielenkiinnolla) yhtä tosi-TV:n kirkasta helmeä: Sinkkulaivaa! Niin joo ja selasin kans muutamaa keskustelupalstaa kyseisen sarjan tiimoilta. Tää taitaa olla sitä "quilty pleasurea" parhaimmillaan.

PS Olin repiä pelihousuni, kun bongasin yhdestä viimeisimmästä enkun ylppäristä luetunymmärtämistehtävistä katkelman Donna Leonin jostakin kirjasta. Siellähän se Brunetti taas seikkaili! Arjen pienet ilot on niitä parhaita iloja.

haaveita

Kappalevalinta on jokseenkin random, mutta kaiken hoilotuksen keskellä toistetaan Venetsiaa ja se riittäkööt. Mulla meinasi puoli tuntia sitten päästä itku, kun luulin Venetsiassa ottamieni kuvien kadonneen brittiavaruuden syövereihin. Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä onnistuin löytämään yhden hukkaamakseni luulleen muistikortin ja sen kätköistä reissukuvat.

Tääkin aamupäivä oli tarkoitus viettää tehokkaasti nenä kiinni kirjassa, vaan toisin kävi. Olen napostellut Serina-keksejä (joiden nimi on puheissani vaihdellut Luciasta Serafinaan mut ei se niin justiinsa) ja uppoutunut ties kuinka monetta kertaa Donna Leonin kirjoihin ja komisario Brunettin maailmaan keskelle Venetsiaa. Visiittimme äitini kanssa kyseiseen kaupunkiin heinäkuun puolivälissä oli aivan mielettömän onnistunut (ja yllättävän turistiton), ja nyt mieli haikailee takaisin. Itse asiassa pääsin muutama viikko siihen pisteeseen, että keksin haluavani aikanaan yliopistovaihtoon Venetsiaan! Tää tosin on tällä hetkellä yhtä paljon mun ja äitini haave, sillä ainakin yksi innokas vakivierailija on ilmoittautunut... Vielä tässä ollaan vähän vaiheessa, mut ainahan sitä saa ja pitää haaveilla. Venetsian yliopistossa on nykyisen tietoni mukaan tarjolla ennen kaikkea muotoilua ja taidehistoriaa, joista kumpikaan ei varsinaisesti kuulu mielenkiinnonkohteisiini, mutta eiköhän tässä jotain keksitä. We'll see!

Ennen toteuttamissuunnitelmien laatimista olisi tietysti melko kätevää hankkia täältä Suomen päästä yliopistopaikka, joten eiköhän nyt ole taas aika palata muun kuin dekkarikirjallisuuden maailmaan.

mom jeans

On se muodin kiertokulku vaan niin ihmeellinen. Kellarin kätköistä paljastuvat äidin vaateaarreaitat on koluttu teinivuosieni aikana moneen kertaan läpi, ja silti edelleen paljastuu uusia iloisia yllätyksiä! Tän hetken kova juttu on kasari-/ysärihenkiset farkut, jotka kaikessa epäseksikkyydessään ovat aivan loistavat. Note to self: hamstraa kaikki nuoruudenaikaiset vaatteet talteen ja ilahduta omia tulevia tyttäriä kahdenkymmen vuoden päästä. Onhan tää aika kätevää kieltämättä, että vaatevarastoa saa säännöllisin väliajoin uudistettua tuhlaamatta pennin pyörylää.

Kuukausi sitten alkanut abielämä taasen on kaiken yksitoikkoisuudenkin keskellä varsin leppoisaa! Oon saanut etenkin syyskuussa ihan hyvän lukuvauhdin päälle, ja jännäreistä huolimatta psykan ylppäreihin mennään ihan hyvillä fiiliksillä. Kertauskurssin alkutunneilla vallannut epätoivo on pikkuhiljaa väistynyt, toivottavasti positiivisista odotuksista syntyy itseään toteuttava ennuste. Siitä enkun kuuntelusta jäi vähän hapan maku suuhun (onneksi vauva.fi -palsta lohduttaa), mutta samassa veneessä sitä ollaan kaikki niin eikös vaan nokka ylöspäin. Eiköhän se kirjallinenkin tule aiheuttamaan ihan riittävästi harmaita hiuksia :-D

Ajankäyttöni on ollut aika hanurista viimeisien kuukausien aikana, mutta nyt tuntuu, että hommaan on tulossa joku tolkku. Vaikka en miehen inttiydestä voi vieläkään sanoa olevani kovin innoissani, niin se hyvä puoli kyllä tässä on, että ei tarvita ihan niin paljon itsekuria tarkkaavaisuuden suuntamiseksi kirjoihin, kun ei ole ketään joutilasta vierellä hengailemassa. Hirveesti tsemppiä kaikille samaa tilannetta (inttileskeyttä [olkoon miten hirveä sana tahansa, siitä ei luovuta] tai abivuotta) eläville, aikanaan tästäkin päästään!

PS Koko kesänä en oo hirveästi kuunnellut Jenni Vartiaista, mut voi pojat miten fiiliksissä nyt syksyn tullen taas oon! Tavoitteena olisi päästä ihan live-esiintymistäkin tämän vuoden puolella seuraamaan, katsotaan miten käy. Biisien mukana hoilottomaninen onnistuu etenkin uusimpien levyjen kohdalla kohtalaisen hyvin.