Vuoden ensimmäiset päivät olen viettänyt kaverin kanssa tammikuun kuntosaliruuhkissa höpötellen, kahvilan penkkejä kuluttaen ja tänään myös pienellä leffaillalla porukalla. Yksinolon toteuttaminen ei ole ihan hirveän hyvin onnistunut, mut johan tässä on koko vuosi aikaa! Etenkin lapsuudenystävien tapaaminen on tuonut iloa, jonka synnyttää se ihana hetki, kun jälleen kerran muistaa, miten paljon on vuosien varrella (lukioikään mennessä... :-D) pikkuhiljaa saanut toisen ihmisen kanssa kokea.
Vuodenvaihteen molemmin puolin olen monen muun tavoin myös miettinyt, mitä toiveita ja ajatuksia mulla tätä tuoretta vuotta kohtaan on. Ostin joulukuun viimeisinä päivinä pitkästä aikaa päiväkirjan, ja vaikka siinä onkin vasta muutama merkintä, on tunteiden purkaminen ja näkeminen konkreettisesti paperilla jäsentänyt ajatuksia. Kirjoitetusta sanasta tuntuu olevan helpompi hahmottaa mittasuhteet ja bongailla ikävienkin asioiden taustalta se valoisa puoli.
Mulla on kaapit täynnä puolitäysiä päiväkirjoja, joiden oon aina ajatellut jääneen kesken ajanpuutteen takia. Nyt kuitenkin tuntuu, että en oo kirjoittaessanikaan ollut täysin rehellinen; en uskaltanut kohdata joitakin mietteitä voidakseni purkaa niitä paperille. Tällä kertaa yritän nyt sit kirjoittaa kaunistelematta (päiväkirja toivottavasti todella pysyy vain omille silmilleni :-D) ja toivonkin, että homma jatkuisi tällä kertaa aiempaa pitkäikäisempänä! Tai sit vaan käy niinkuin bloginkin kanssa ja hengailen mieluummin tv:n edessä sen kummempia syntyjä syviä miettimättä.
Tunteiden käsittelyn lisäksi päiväkirja toimii tietysti myös loistavana tapana säilöä muuten katoavaisia muistoja ja se ajattelutapa, jolla on kirjoitushetkellä maailmaa katsonut. En tehnyt itselleni uudenvuodenlupausta liittyen terveellisempään elämään, paheiden poistamiseen (myöhästelyn jättäminen tosin ilahduttaisi monia, tää täytyy harkita vielä uudelleen) tai jonkinlaiseen kokonaisvaltaiseen muutokseen, jolla musta tulisi "uusi Lilja".
Muutamia asioita haluaisin kuitenkin kehittää. Elämä on tällä hetkellä oikeasti aika hyvällä mallilla, ja haluaisin oppia arvostamaan niitä hyviä hetkiä aikaisempaa enemmän. Oppia näkemään asiat aina ensin positiivisen kautta. Jatkuvasti tätä olen jo yrittänyt kehittää, mutta toivon, että vuoden 2014 aikana valitan mahdollisimman vähän turhanpäiväisistä asioista tai mietin, mitä kaikkea (henkistä tai fyysistä) elämästä vielä "puuttuu". Olemaan kiitollinen ja ennen kaikkea oppimaan sen, ettei ikäviin asioihin tarvitse tai kuulu jäädä vellomaan. Saamaan perspektiiviä. Nää on aika ympäripyöreitä ja kliseisiäkin asioita, mutta koen, että joku tällainen abstraktimpi tavoite toimii paremmin kuin konkreettinen lupaus :-D
Toivoisin myös, että oppisin rauhoittumaan oikealla tavalla: elämä ei karkaa sormien välistä, kuten huomaan usein pelkääväni. Haluaisin oppia vihdoin sisäistämään, ettei ole olemassakaan mitään ihanne-elämää: ei ole tiettyä määrää taitoja, ystäviä, seikkailuja, materiaa, läheisyyttä tai kokemuksia, jotka tarvittaisiin siihen, että elämä tuntuu kokonaiselta. Haluaisin myös oppia, että on ihan okei olla ahdistunut, surullinen ja onneton.
Ja valitettavasti nää kaikki luettelemani asiat ovat kovin "minä"-lähtöisiä. Vuoden 2014 aikani toivon tulevani ajattelemaan muiden ihmisten hyvinvointia, auttamista ja ilahduttamista huomattavasti useammin kuin sitä, miltä "musta nyt tuntuu". Toivon edellistä vuotta useammin skippaavani hetkeksi niiden oman elämän ympyröiden pähkäilyn ja ottavani selvää maailman menosta ja tapahtumista, joista olen joskus ajatellut haluavani kuulla toisen näkökulman tai enemmän tietoa muutenkin. Ehkä tää myöhemmin siirtyy vielä siihen, että yrittäisin vieläpä vaikuttaa.
/ Kirjoitin suurimman osan tästä tekstistä pari päivää aikaisemmin, ja nyt tää kuulostaa, aika, noh, lapselliselta. :-D Jonkin verran sitä tajunnanvirtaa tuli kuitenkin tallennettua, joten menköön nyt tällaisena kuin on. Onnellista, hyvällä tavalla yksinkertaista, pienien asioiden ja saavutusten kautta tulevien ilonlähteiden täyteistä vuotta kaikille!
