yksityiskohtia kahvilassa

Viimeiset kaksi kuukautta ovat kuluneet varsin yksinkertaisella ja kiivasrytmisellä kaavalla - arkipäivisin olen pyörittänyt lukio-opintoja, töitä ja ruotsinkurssia aikuislukiossa (nykyiset ja tulevat lukiolaiset: kokemuksen syvällä rintaäänellä, hoitakaa pakolliset kurssinne ajoissa :-D), ja viikonloput ovat kuluneet vaihtoehtoisesti joko kavereiden 18-vuotissynttäreillä, Frendejä sipsipussi kädessä töllötellessä tai nukkuessa.

Nyt joululomalla ja onneksi myös tammikuussa tilanne on kuitenkin toinen, ja sitä kuuluisaa vapaa-aikaa on taas jälleen astetta enemmän käytettävissä! Urheilun makuun olen päässyt kunnolla taas ensimmäistä kertaa yli kuukauteen, ja muutama päivä sitten tuli istuskeltua ja höpöteltyä aivan mielettömän ihanassa kukkakauppakahvilassa, josta ylläolevat kuvat on napattu. Kyseinen kahvila sijaitsee Fredalla Uudenmaankadun ja Isoroban risteysten välissä. Tunnelma ja sisustus oli kohdillaan, mutta tilaukseni kanssa kävi valitettavasti vähän onnettomasti: kauniista vihreästä väristä huolimatta Matcha-latte maistuu lähinnä merilevältä. Noh, pienen googlailun jälkeen selvisi, että Matcha-tee on olennainen osa japanilaista teekulttuuria, ja kyseinen pulveri on vielä terveellistäkin, eli jotain hyvää joka tapauksessa. Jos ensin oppisi vaan syömään sitä sushia.

Niin kuvien muokkaaminen kuin kirjoittaminenkin tuntuu pitkästä aikaa varsin mukavalta puuhalta, mihin osaltaan vaikuttaa joulupukin tämänvuotinen avokätisyys. Syksyn mittaan vanha läppärini alkoi irtisanoa itseään, ja lopulta sai pelätä niin yllätyssammumisia kuin sähköiskujakin. :-D Nyt on taas välineurheilu huolehdittu kuntoon!

Muutamia joulukuviakin on tullut otettua, mutta ennen kuin niihin päästään käsiksi, niin vielä myöhässä hyvää joulua ♥ En tiedä, kuinka moni täällä vielä käy näin kolmen kuukauden tauon jälkeen, sukulaisille ainakin terveiset :-D

PS Mulla oli pitkään Jenni Vartiainen -vaihe, mutta nyt dancehall-/reggae-musa on alkanut taas kuulostaa superhyvältä. En ole varma, haluanko kuunnella, mistä biiseissä lauletaan, joten keskityn vaan fiilistelemään ja hakemaan lisäenergiaa. Niin ja tietysti kadehtimaan jamaikalaisten naisten villisti pyöriviä takamuksia, aikamoiset moovit mimmeillä.

hultsfred 2013

Huh. Kotiin palattiin sunnuntaina, ja ajatukset ovat edelleen vieläkin ihan sikinsokin reissusta. Tänään viimeksi oon kertonut juttuja Hultsfredistä, ja joka kerta kun ajattelen kaikkea tapahtunutta, niin alkaa vaan yksinkertaisesti hymyilyttää ihan mielettömästi. Takana on varmasti yksi elämäni parhaimmista ja ikimuistoisimmista reissuista! Kotimatkalla keikkabiisejä kuunnellessani aloin yksinkertaisesti itkeä onnesta ja haikeudesta miettiessäni kaikkea tapahtunutta.

En ala tähän ihan jo sensuurin vuoksi kaikkea yksityiskohtaisesti jakamaan, mutta yleisesti voi sanoa, että ruotsalaiset olivat varsin leppoisaa ja avointa porukkaa. Välillä iski orpo olo kielitaidon heikkouden ja sen, ettei tuntenut käytännössä ketään (suurin osa hengaili isoissa porukoissa), vuoksi, mutta englannilla pärjättiin hyvin ja kirvoitettiin ruotsiräpellyksellämme myös monen paikallisen naurut :-D Uusiin ihmisiin tuli tutustuttua valtavasti, ja toivon todella, että ensi vuonna tavataan saman festarin merkeissä! Keikkojen lisäksi oli festarissa ehdottomasti parasta kiireetön hengailu uusien ja samanhenkisten ihmisten kanssa. Myönnettävä on, ettei niissä ruotsalaisten poikien ulkonäössäkään mitään vikaa ollut... Huh!

Voisin selittää tähän vaikka mitä, mutta laitetaan nyt väliin muutama kuvakin. Onnistuin ensimmäisen päivän sateissa rikkomaan pokkarini, kun muistikortille oli ehtinyt tallentua huikeat 5 kuvaa, mut shit happens. Suurin osa kuvista on siis puhelimella otettu, ja nyt jälkeenpäin harmittaa niiden vähäisyys, mutta tulipahan ainakin sit nautittua keikoista ja kaikista hetkistä täysillä :>

Vielä Suomen päässä venailemassa!

Saavuttiin torstaina bussilla jäätävässä kaatosateessa, mutta kunhan vain teltan oli kasannut ja vatsansa täyttänyt, kohosi mieliala jälleen huippuunsa ja uuden ympäristön tutkiminen alkoi. Haastateltiimpa meitä vielä Aftonbladetiinkin! Loppujen lopuksi julkaistiin tosin vain kuva, jonka löytää täältä :-D

Torstaina nähtiin myös meille kahdelle tärkeimmät bändit. Putki alkoi Bastillella (uus lemppari), siitä Imagine Dragonsilla, Two Door Cinema Clubilla, Phoenixilla ja loppuillasta vielä ihan mielettömällä reivaamisella Knife Partyn tahtiin. Voiton vei Imagine Dragons, jonka lavaenergia oli vaan uskomaton! Potin räjäytti Radioactive, ja Demonsin aikaan allekirjoittanut itki elämänsä ensimmäistä kertaa keikan aikana.

Vielä kaiken huipuksi tavattiin Imagine Dragonsin jäsenet _bajamajajonossa_. Siellä sit innosta piukuina juteltiin keikasta, Las Vegasista, suomalaisten juomatavoista (??) ja mistähän vielä. Todella maanläheisiä ja mukavan oloisia tyyppejä!

Valitettavasti esimerkiksi telttanaapuriemme kanssa ei tullut otettua yhteiskuvaa, mutta oon todella onnellinen, että tämän porukan kanssa saatiin kuitenkin kuva! Tutustuttiin omanikäiseen ruotsalaiseen kaveriporukkaan, ja voi vitsit miten mua hymyilyttää. Kaikki eivät tässä kuvassa ole, mutta silti. Näiden ihmisten kanssa tuli vietettyä ihania hetkiä. Nää ovat ne tyypit, joiden kanssa toivotaan törmäävämme ensi vuonna uudestaan :>

Mulla nyt ajatus ja näppäimistö juoksee eri vauhtia, mutta eiköhän tästä jonkinlaista kuvaa saa. On vaikea sanoa, mikä reissussa oli parasta tai mikä siitä teki niin ihmeellisen. Tottakai kaikki keikat saivat kerta toisensa jälkeen fiiliksen kohoamaan, mutta ehkä ne ovat kuitenkin ennen kaikkea ne pienet jutut, yksittäiset tapahtumat ja toisaalta yleinen tunnelma, joka kolmen päivän aikana vallitsi.

Tottakai oli myös huonoja hetkiä. Väsytti, vitutti, kärsittiin huonosta olosta ja aina ei olisi jaksanut, mutta se tuntuu kokonaisuuden kannalta aika pieneltä. Voin täydestä sydämestäni sanoa, että reissu oli jokaisen sentin arvoinen. Missään vaiheessa ei ollut turvaton olo (Ruotsin poliisi kiersi teltta-alueella jatkuvasti, olivat muuten rentoja heppuja :-D), eikä jouduttu kokemaan yhtäkään oikeasti uhkaavaa tilannetta. Jonkin verran kadotin kamaa oman tohelointini vuoksi, mutta vähäsen kyllä naurattaa, että multa varastettiin _kumpparit_ :-D Toivottavasti saivat hyvän kodin.

Varsinainen jäätävä sählääminen säästettiin kuitenkin viimeiselle päivälle. Olimme ylpeitä siitä, miten olimme saaneet kaiken ajoissa kokoon, ja haikeina ja tyytyväisinä matkasimme Stoxasta Tukholman keskustaan. Sieltä matka jatkui sitten Arlandan lentokentälle, jossa alkoi oikean terminaalin löydyttyä vähän kummastuttaa, että missä ne lennon tiedot oikein ovat. Henkilökunnalta selvisi sitten, että olemme VÄÄRÄLLÄ LENTOKENTÄLLÄ. Taksissa matkalla Brommaan ei sit osannut kuin nauraa, mutta onneksi ehdittiin lennollemme (jonka oltiin luultu lähtevän 1,5h aiemmin kuin se todellisuudessa lähti) kuitenkin ajoissa.  Edelleen vähän kyllä facepalmaan tälle, onneksi oli sentään rahaa vielä riittävästi :-D

Tavallaan sunnuntain sähläys oli täydellinen päätös reissullemme, joka oli muutenkin mennyt vähän sinnepäin-asenteella. Tää postaus on jo pitkä kuin nälkävuosi, joten päätän tämän vihdoin yhteen lauseeseen: festarit ovat parasta ikinä.

avicii

Oli kyllä ihan mielettömän hauskaa! ♥__♥ Keikkaseura oli loistavaa, ja ne pari tuntia kyllä tanssittiin ja hypittiin koko rahan edestä. Illan aikana jalat saatiin sen verran kipeiksi, että bussia kotiinpäin odoteltiin sitten elegantisti jonkun Manskun varrella sijaitsevan pubin eteisessä istuen. Keikan aikana yllättänyt sadekuuro tuntui sen iskiessä kyllä suloiselta, mutta kropan rauhoituttua ei ylläripylläri niissä märissä vaatteissa värjöttely sit tuntunutkaan enää niin kovin hehkeältä :-D Oh well, kesä kuivaa, minkä kastelee.

Nyt tosin täytyy myös vähän avautua. Ymmärrän, että kaikilla ei musagenrestä huolimatta koskaan tulee sellasta rehaamis-fiilistä eikä keikkatunnelman tuomaa iloa tunnu luontevalta näyttää tanssien, ja on tottakai fine nauttia musiikista juuri sillä tavalla, joka itselle parhaiten sopii. Silti tuntuu vähän hassulta, että konemusiikin keikalla täytyy päästä ensimmäisiin riveihin _seisomaan_ kahdeksi tunniksi. Tämäkään ei vielä sinänsä olisi ongelma (ja eiköhän jokainen meistä ota sitä happeakin jossakin välissä), mutta omaa fiilistä vaan hiukan pilaavat ne mulkaisut, joita näiltä seisoskelijoilta saa. Tietysti tönäistessä tms pyydetään anteeksi, mut hei haloo, jos joku innostuu keikalla vähän kroppaansa liikauttamaan, niin ei sillä katseellaan tarvitse silti yrittää murhata! Aikaisemmin en kyllä oo tällaiseen törmännyt, joten ehkä Avicii sit oli vaan lamauttavan huono, enkä fiilikseltäni sitä tajunnut :-D

Mutta joo. Löytyykö joukosta joku, joka kanssa oli keikkailemassa? Entä miten teillä, ootteko törmännyt vastaavaan mitä-vittua-sä-siinä-heilut-mulkkaukseen?

sekametelisoppa

Koeviikon aikana pikkuhiljaa omiin maailmoihinsa lipunut bloggaaja täältä päivää! Kuten jokainen lukiolainen tuskaisen hyvin tietää, on nyt käsillä tän lukuvuoden viimeiset kokeet ja näin ollen kans koulupäivät. Kokeisiin valmistautuminen on ollut olematonta, joten ahdistus hipoo katonrajaa, mutta eiköhän tässä kuitenkin selvitä. Kesäloma ja kaikki kesäsuunnitelmat pörräävät mielessä mehiläisten lailla, mutta vaikka halajankin jo kovasti juoksemaan ruohikolle paljain jaloin, niin kyllä sitä jokavuotista haikeuttakin koetaan. Pienestä päänsisäisestä, 1st world problems -luokkaisesta draamailusta huolimatta on tää vuosi ehdottomasti ollut yksi elämäni parhaita, ja Ressuun lähteminen oli oiva päätös. Oon ylpeä, että voitin ennakkoluuloni hikkekoulusta (:-D), ja näin ollen voinut kokea aika kivoja juttuja :>

Tekstiin liittyvät kuvat nyt ovat postauksissa ihan yliarvostettuja, joten viimevuotisilla Roomassa napsituilla kuvilla mennään. Laiskuus yllättäen esti iskemästä näitä kovin montaa vanhan blogin puolelle, joten saattaa olla uuttakin matskua! Tällä viikolla on kaikki ylimääräinen - hyvin vähäinen sellainen - energia kulunut pitkälti ruoan lappamiseen nassuun, sillä ruoanhimo on univelkojen puolesta jäätävä. Oh well.

Tässä juuri yksi ilta podin maailmantuskaa, mutta ainakin nyt ajatukset pyörivät pienemmissä ympyröissä ja on helppo olla tyytyväinen yksinkertaisin tavoin. Tämänhetkisestä stressistä huolimatta oon loppujen lopuksi tyytyväinen tähän kouluvuoteen muutenkin kuin sosiaalisten suhteiden ja kokemusten osalta. En ole koulun suhteen varsinaisesti mikään perfektionistiluonne (flegmaattisia nautiskelijoita koko perhe :-D), mutta olen silti saavuttanut kiitettävien arvoisia tuloksia, joihin voin olla tyytyväinen. Pikkuhiljaa valkenee, että työmäärää saa aineen kuin aineen kohdalla lisätä, mut niin se kai elämässä muutenkin menee: eteenpäin kuljetaan ja ponnisteluja vaaditaan enemmän ja enemmän. Kun nytkin välillä olisi kiva palata lapsuuteen mussuttamaan kuola poskella mansikoita, niin minkähänlaiset fiilikset on 15 tai 20 vuoden päästä.

Ihan hirveästi tässä nyt ei tainnut olla päätä tai häntää, mut päivän liikuntasuoritukset on ainakin saavutettu (true fitnessgirl) näppäimistön näpyttelyllä! Oikeasti kyllä haluaisin kovasti tänään tanssitunnille, mut tohon psykankirjaan olisi pakko tarttua. Möh.

Tukholmassa järjestettävä, hipsteritaivaaksi (ei juuri tutustuttu genreen ennen lähtöpäätöstä :-D) olettamani Hultsfred-festivaali muuten lähenee päivä päivältä! :-O Suuntaan kyseisille musiikkikekkereille siis kesäkuussa kaverini kanssa, ja tää onkin yksi kesän isoimpia fiilistelyjuttuja. Löytyykö täältä jotakuta toista, joka on samaan tapahtumaan tulossa? :-) Tunnelmaltaan supereista festareista otetaan muuten vinkkejä vastaan! Tälle kesälle ei ehkä enää ehdi, mut aina on ensi vuosi.
 

PS Pakko vielä sanoa, että mulla on myös ihan jäätävästi kevättä rinnassa ja suurempia ja pienempiä ihastuksia (terveiset uteliaille sukulaisille ja puolitutuille :-D) on havaittavissa! Täytyy sanoa, että tähän vaikuttaa oman olotilan lisäksi ehdottomasti myös muiden hymyilyn lisääntyminen. Ihanaa nähdä iloisia ihmisiä! Helluntaiheilat on jo missattu, mutta muutenhan tässä on vielä koko kesä jäljellä.

PPS Mähän en nyt hiljene millään. Viimeksi kyselin yleisesti lukuvinkkejä (kiitos vielä ♥), ja tällä kertaa oon samalla asialla, mutta englannin- ja ruotsinkielisen kirjallisuuden osalta! Haluaisin kovasti kehittää kielitaitoani kesän aikana, ja lukeminen nyt on simppeleimpiä tapoja siihen. Alunperin englanniksi kirjoitetun kirjallisuuden löytäminen ei liene vaikeaa, mutta vinkkejä suht helppolukuisista teoksista otetaan kuitenkin vastaan! :-) Ruotsin suhteen taas oon sit ihan kujalla, etenkin, kun tää kielitaito on oikeasti aika heikko... :-D