mom jeans

On se muodin kiertokulku vaan niin ihmeellinen. Kellarin kätköistä paljastuvat äidin vaateaarreaitat on koluttu teinivuosieni aikana moneen kertaan läpi, ja silti edelleen paljastuu uusia iloisia yllätyksiä! Tän hetken kova juttu on kasari-/ysärihenkiset farkut, jotka kaikessa epäseksikkyydessään ovat aivan loistavat. Note to self: hamstraa kaikki nuoruudenaikaiset vaatteet talteen ja ilahduta omia tulevia tyttäriä kahdenkymmen vuoden päästä. Onhan tää aika kätevää kieltämättä, että vaatevarastoa saa säännöllisin väliajoin uudistettua tuhlaamatta pennin pyörylää.

Kuukausi sitten alkanut abielämä taasen on kaiken yksitoikkoisuudenkin keskellä varsin leppoisaa! Oon saanut etenkin syyskuussa ihan hyvän lukuvauhdin päälle, ja jännäreistä huolimatta psykan ylppäreihin mennään ihan hyvillä fiiliksillä. Kertauskurssin alkutunneilla vallannut epätoivo on pikkuhiljaa väistynyt, toivottavasti positiivisista odotuksista syntyy itseään toteuttava ennuste. Siitä enkun kuuntelusta jäi vähän hapan maku suuhun (onneksi vauva.fi -palsta lohduttaa), mutta samassa veneessä sitä ollaan kaikki niin eikös vaan nokka ylöspäin. Eiköhän se kirjallinenkin tule aiheuttamaan ihan riittävästi harmaita hiuksia :-D

Ajankäyttöni on ollut aika hanurista viimeisien kuukausien aikana, mutta nyt tuntuu, että hommaan on tulossa joku tolkku. Vaikka en miehen inttiydestä voi vieläkään sanoa olevani kovin innoissani, niin se hyvä puoli kyllä tässä on, että ei tarvita ihan niin paljon itsekuria tarkkaavaisuuden suuntamiseksi kirjoihin, kun ei ole ketään joutilasta vierellä hengailemassa. Hirveesti tsemppiä kaikille samaa tilannetta (inttileskeyttä [olkoon miten hirveä sana tahansa, siitä ei luovuta] tai abivuotta) eläville, aikanaan tästäkin päästään!

PS Koko kesänä en oo hirveästi kuunnellut Jenni Vartiaista, mut voi pojat miten fiiliksissä nyt syksyn tullen taas oon! Tavoitteena olisi päästä ihan live-esiintymistäkin tämän vuoden puolella seuraamaan, katsotaan miten käy. Biisien mukana hoilottomaninen onnistuu etenkin uusimpien levyjen kohdalla kohtalaisen hyvin.

miltä kesä näyttää?

Tältä se näyttää, enkä kyllä voisi olla onnellisempi. Ensimmäisen kesälomaviikon aikana on kotona käyty lähinnä kääntymässä ja nukkumassa, ja kuvistakin loistaa nää pahimmat (ja siksi juuri myös parhaimmat) kesäkliseet: on grillausta, jätskitötteröö, Stadikkaa, biitsii ja kaikkea sitä, mistä ihana kesä rakentuu. Kuvia tuli aikamoinen pläjäys, mutta kun tää kesä on aina niin kovin lyhyt, niin nautitaa nyt täysillä! Jossakin kohtaa kesää tietysti tulee se vaihe, kun tahtoo oikeasti vaan nollata, lueskella nurmikolla ja olla, mut toistaiseksi tullaan ja mennään tukka putkella.

Viipottaminen jatkuu, sillä tänään on vuorossa Aviciin keikka. Kaiken härdellin keskellä tää tuli vähän puskista, mutta oon kyllä ihan mielettömän innoissani! Kajarit ovat tässä muun perheen iloksi jo hyvän aikaa pauhanneet, mut voi että kun fiilis vaan nousee.

Palaan kesän mittaa myöhemmin pidempien sepustelujen kanssa, mutta tänään loistakoot kuvat pääosassa. Ensi viikolla on jälleen hiljaista, sillä keskiviikkona kutsuu lentokenttä, Ruotsi ja Hultsfred. Iik!

kesäpyksornat

Oi vitsi. Kuten ensimmäisessä postauksessa mainitsinkin, on tää kulunut kevät ollut tunnetasolla vähän vuoristorataa, joten tänään illalla kotiin saapuessani oli sellainen yksinkertaisen rauhallinen ja onnellinen olo varsin tervetullut. Eipä siihen hyvään fiilikseen tarvittu kuin tää kovia kokenut Canoni ja hetki hillumista omalla kotipihalla, ja johan alkoi hymyilyttää :-)

Pienimuotoisten kuvaussessioiden lisäksi on tähän päivään kuulunut ainakin tuhottomasti syömistä. Kiinalaisessa (Dynasty Kalekavankadulla, oli muuten hyvä buffa) käytiin syömässä kaveriporukalla, vohveleita mutustaessa taas seurana olikin sit enää iänikuinen Family Guy. En tiedä, mikä siinäkin sarjassa niin hitosti kiehtoo, mut aina vaan uudestaan sitä jaksaa napittaa :-D En ole varmaankaan koskaan hypettänyt mitään yhtä innokkaasti, enkä kyllä ihmettelisi, vaikka joskus löytäisin itseni jostain fanikerhosta.

Yleensä mulla ei varsinaisesti vaatteista ole juuri asiaa, mut voi vitsit kun kyllä tykkään noista Monkin pöksyistä! Kangas on ilmavaa ja laskeutuvaa, joten päällä se tuntuu just sopivan höntsältä ja rennolta. En ole juuri törmännyt aikaisemmin vastaavanlaisiin, joten kans varmasti ns. uudennäköisyys lisää sitä viehätystä omissa silmissä. Vaikutus saattaa oikeastaan olla yllättävänkin vahva: omat vanhempani eivät housuissa mitään niin kovin ihmeellistä nähneet, lähinnä näytän kuulemma suoraan kasarilta tulleelta :-D

PS. Ainiin! Tänään tuli sit käytyä katsomassa myös Scary Movie 5, ja voi jösses taas mitä huumoria :-D Ei siinä mitään, hirnuttiin varsin estottomasti etenkin Lindsay Lohan -läpille. En kestä, Scary Moviet ovat just niin huonoja ja kuitenkin ihan parhaita.