musta joulu

Kierreltiin pitkästä aikaa Krijesan kanssa kamerat kourassa, ja hetken arpomisen seurauksena päädyttiin tallaamaan Katajanokan katuja. Monesti rakkaiden ystävien kanssa vietetty aika jää liian vähäiseksi näennäisen tai valitettavan usein myös todellisen kiireen vuoksi, joten tuntui ihan mielettömän hyvältä näin loman kunniaksi ihan vain yksinkertaisesti jakaa yhteinen iltapäivä. Muutenkin tuntuu, että jo nyt olen loman aikana ehtinyt oikeasti rentoutua (tosin yöpöydällä nököttävä Inferno saa aina välillä yksinäänkin adrenaliinin kohoamaan) ja saada etäisyyttä arkeen.

Joulu on tuonut mukanaan iloa ja toisaalta läheisen ihmisen ikävöimisen myötä haikeutta. Viimeisten parin viikon aikana on ikään kuin tiivistynyt syksynmittainen suru, josta nyt pikkuhiljaa noustaan kohti valoisampaa (toivottavasti lumen myötä myös kirjaimellisesti) uutta vuotta. Ilonaiheita nyt tietysti löytyy jokaisesta päivästä, jouluruoan merkitystä mielialannostattajana lainkaan väheksymättä. Riisipuuron kanssa tosin jouduin pettymään: lopputulos oli jokseenkin epämiellyttävä, kun se koostui rasvattoman maidon, teräskattilan ja keittotaitojeni yhdistelmästä.

Loppuloma pyhitetään hyvin alkaneelle kirjojenluvulle, suklaanmätölle ja perheen, ystävien ja ylläripylläri poikaystävän kanssa hengailulle. Tarkoituksenani on vapaina hetkinä (joita ei tunnu juuri jääneen: kummasti vapaapäivät täyttyvät aina ohjelmalla, onneksi varsin mieluisalla) tehdä suursiivousta koneelle, joten tiedossa on toivottavasti kesä- ja matkakuvia. Näidenki sanojen kirjoittaminen tosin tuntuu varsin tutulta, joten katsotaan, mikä nyt sit on tilanne tammikuun ekaan viikkoon mennessä :-D