Kuukausi sitten alkanut abielämä taasen on kaiken yksitoikkoisuudenkin keskellä varsin leppoisaa! Oon saanut etenkin syyskuussa ihan hyvän lukuvauhdin päälle, ja jännäreistä huolimatta psykan ylppäreihin mennään ihan hyvillä fiiliksillä. Kertauskurssin alkutunneilla vallannut epätoivo on pikkuhiljaa väistynyt, toivottavasti positiivisista odotuksista syntyy itseään toteuttava ennuste. Siitä enkun kuuntelusta jäi vähän hapan maku suuhun (onneksi vauva.fi -palsta lohduttaa), mutta samassa veneessä sitä ollaan kaikki niin eikös vaan nokka ylöspäin. Eiköhän se kirjallinenkin tule aiheuttamaan ihan riittävästi harmaita hiuksia :-D
Ajankäyttöni on ollut aika hanurista viimeisien kuukausien aikana, mutta nyt tuntuu, että hommaan on tulossa joku tolkku. Vaikka en miehen inttiydestä voi vieläkään sanoa olevani kovin innoissani, niin se hyvä puoli kyllä tässä on, että ei tarvita ihan niin paljon itsekuria tarkkaavaisuuden suuntamiseksi kirjoihin, kun ei ole ketään joutilasta vierellä hengailemassa. Hirveesti tsemppiä kaikille samaa tilannetta (inttileskeyttä [olkoon miten hirveä sana tahansa, siitä ei luovuta] tai abivuotta) eläville, aikanaan tästäkin päästään!
PS Koko kesänä en oo hirveästi kuunnellut Jenni Vartiaista, mut voi pojat miten fiiliksissä nyt syksyn tullen taas oon! Tavoitteena olisi päästä ihan live-esiintymistäkin tämän vuoden puolella seuraamaan, katsotaan miten käy. Biisien mukana hoilottomaninen onnistuu etenkin uusimpien levyjen kohdalla kohtalaisen hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti