onni on kaksikymmentä varvasta

Vielä muutama kuva maanantai-illan matikanopiskelujen ratoksi. Oon kovin fiiliksissä niin otsikossa komeilevasta itsekeksitystä "aforismista" kuin myös tuosta alimmasta varvaskuvasta ( jonka tarkoitus ei sittten ole olla millään tavoin inhorealistinen). Valitettavasti vaan muut eivät ole olleet ihan samalla tavalla tässä fiilistelyssäni mukana :-D Noh, ei se mitään, kunhan oon vaan itse tyytyväinen.

Ajatus ei oikein luista, sillä katkonaisten yöunien vuoksi oon ollut koko päivän vähän kuutamolla ja lähinnä toivonut pääseväni aikaisin nukkumaan. Onneksi meistä jokainen on oman itsensä herra, joten kohta sit vaan nukkumaan mars! Kauniita unia ja varpaiden kuvia.

otsikoton

Satunnaisia kuvia viime päiviltä. Mulla ei vieläkään ole ihan hirveää kirjoitusfiilistä, joten jätetään sen suuremmat höpöttelyt ensi kertaan! Oon taas tän viikon aikana vetänyt itseni loppuun, vaikken olekaan tehnyt oikein mitään. Perjantaina vähäiset yöunet kostautuivat jyskyttävänä päänsärkynä, josta on onneksi tällaisen löllöilyviikonlopun jälkeen päästy eroon. Nyt siis vaan vastahankitulla energialla kohti uusia haasteita, josko se kevätkin sieltä saapuisi! Poikaystävän kanssa keksittiin (voi luoja), että aletaan skeittamaan katujen kuivuttua. Rahoituspuoli ja oikeastaan kaikki on vielä vähän hakusessa, mut eiköhän se siitä! Bråvalla-lipuistakin kuitenkin kun on hankittuna vasta menolento (takaisin kotiin pääsee aina heh), mut toisaalta, sekin on enemmän kuin ei mitään. Wihuu.

Joukkoon eksyi myös yksi synttärikuva, joita ei näin yleisesti tule blogissa juuri esiteltyä. Viimelauantaisia otoksia selatessa selvisi sitten syykin aika nopeasti, mut edustakoon valkotiimimme kuva nyt kuitenkin :-D Paljon onnea Niina! ♥

PS Suuri illusioni oli vähän pettymys :-( Etenkin, kun joskus muinoin tykkäsin niin kovasti Sinuhen lisäksi myös Ihmiskunnan vihollisista. Jouduin tosin kahlaamaan kirjan aika hutaisten läpi, mutta silti. En kyllä saanut minkäänlaista ahaa-elämystä tai kokenut päässeeni kirjan maailmaan juurikaan mukaan. Oikeastaan lukeminen oli aika pitkäpiimäistä, ja läpi lukukokemuksen selkein ajatus kirjasta tais olla, että ompas tekosyvällistä, -taiteellista ja vähän turhan vakavaa. Ehkä musta on vaan itsestäni tullut liian höperömielinen heitukka :-D

nopsasti

Kevät, kevät, kevät. Johan hymyilyttää!

jännittää, jännittää

Ilmassa on sekä hyvänlaista että pahanlaista jännitystä. Pahanlaisen jännityksen aiheuttaa tällä hetkellä ylihuomenna odottava MAA9-koe, joka voi mennä oikeastaan ihan miten vain. Viimeisenä puolenatoista viikkona en oo saanut juurikaan mm. blogin kanssa mitään aikaiseksi, koska "oon kerrannut matikkaa", kun sit tosiasiassa lukemisen tosissani aloitin peräti toissapäivänä. Noniin :-D Se, tulenko oppimaan kurssin asiat tässä seuraavan puolentoista vuorokauden aikana, on aika arpapeliä, mut yritys on ainakin kova. Nyt ainakin aivot ovat matikkapäivästä sen verran höttöä, että paras vaan mennä nukkumaan.

Vaikka todella havahduttuani tuohon uusintaan on stressitaso ollut melko korkea, niin voi vitsit miten ihanan keväinen fiilis ulkona vallitseekaan! Tällä viikolla oon hiihtänyt tennareissa ja kumppareissa (vaikka en juuri merkeistä perusta, niin kyllä ne mustat pitkät Hunterit ovat aika kivannäköiset) ja toivon, että keväiset (vaikka sitten sateiset) kelit nyt jatkuisivat sit hamaan kesään saakka.

Viimeiset kaksi kuukautta ovat hurahtaneet ihan silmissä, vaikka tuntuu, että en ole saanut juuri mitään (etenkään koulun tai blogin suhteen) valmiiksi. Viikonloppujen katoamisen syyksi joudun tunnistamaan jatkuvan 18-vuotissynttäri-hippaloinnin (missä ei sinänsä ole valittamista, mut eihän tää yleiselle vireystasolle kovin hyvää tee :-D), mut muuten oon kyllä elänyt vähän koomassa. Toivotaan, että kevätmieli riittää nyt nousemaan tästä löllöily-suosta, sillä onhan se niin, että aktiivisena on vaan parempi mieli kuin hirveän passiivisena.

PS Oon koko talven ollut myös aika pihalla maailman menosta tän kuplaelon ansiosta, mutta tähän tulkoon kanssa nyt sit muutos! Esimerkiksi Ukrainan kriisi ei ole niin hyvin hanskassa, kuin haluaisin, mutta torstaina perehdyttäköön tähänkin. Vaikka ketään muuta ei todennäköisesti kiinnosta hevonkettuakaan, kuinka yleissivistynyt tai perillä ajankohtaisista uutisaiheista/tapahtumista olen (muistakin kuin uusimmista Demi-keskusteluista, en itse kirjoita mutta oon ihan koukussa kys. keskustelupalstaan blaah), niin nyt tuntuu musta itsestäni siltä, että on korkea aika vähän katsella ympärilleen enemmän ja säännöllisemmin.

PPS Viidenteen aiheeseen vielä! Voi hitsit miten innoissani oon kesästä, sillä näillä näkymin lähdetään pienehköllä porukalla Bråvalla-festareille Ruotsiin <3__<3 Viimevuotisesta reissusta Hultsfrediin löytyy täältä blogista muuten postaus!

hello there

Tarkoituksenani on parantaa kielitaitoa kirjallisuuden voimin, ja siinähän noita vieraskielisiä teoksia yöpöydällä nötköttää. Olen lähtenyt liikkeelle englanninkielisestä Bridget Jonesista, jonka ajattelin olevan aika piece of cake, mut pieleen meni veikkaus :-D Noh, pikkuhiljaa! Toi kakkososa olkoon sit hömppähengähdystauko välissä. Ruotsinkielinen kirja Afganistanin tilanteesta paikallisen naisen kuvailemana (??) on se todellinen haaste; katsotaan, ymmärränkö sanaakaan. Sitä odotellessa voisin ottaa uusintakierroksen taustalla häämöttävistä Solsidaneista (tässä toinen syy harrastusten loppumiselle), tällä kertaa voisin yrittää ruotsinkielisillä teksteillä. Jaiks.

Abien juhlintaa (voi vitsit miten abishowssa fiilis tarttuikaan) riehakkaasti ja kakkosten vähän vähemmän seuraamista. Penkkaripäivää odotellessa! Tuolloin tosin mielessä pyöri enemmän perjantaina koittanut Wanhojen päivä, joka oli kyllä varmasti yksi lukioajan ikimuistoisimmista!

Sellaista. Oon oikeastaan koko aamupäivän sängystä kömmittyäni selaillut Wanhojen kuvia, ja voi vitsit kun vaan hymyilyttää! Mulla pitäisi nyt olla melko hyvä kuvasaldo kasassa, joten eiköhän hiihtolomalla saada aikaiseksi vielä postaus aiheesta :> Yhden kuvan olen jo julkaisuvalmiiksi saanut, joten on hyvät tsäänssit, ettei tässä käy samoin kuin sadan ja yhden julkaisematta jääneen postauksen kanssa. Hehheh.

Tällainen hyvin löysin rantein otettu hiihtoloma tekee kyllä hyvää. Pian suuntaan nokkani kohti keskustaa ja käyn pitkästä aikaa leffassa! Muutenhan lomalla ei vielä mitään kovin sitovia suunnitelmia ole, ja tuntuu kyllä hyvältä, että kalenteri näyttää ihan vaan tyhjältä. Mikäli saan viikon aikana nukuttua pitkään vaivanneet univelat pois, niin eiköhän tuonne loskakevääseenkin tule ensi viikolla lähdettyä ihan hyvillä mielin :>

äiti ja tytär

Tekohengitystä blogille än yy tee nyt! Kummasti seurustelun aloittamisen jälkeen (siitäkin pian kuusi kuukautta, hui!) harrastukseni kuolivat vähitellen pois yksi toisensä jälkeen. Muusta sosiaalisestä elämästä olen kuitenkin ainakin yrittänyt pitää kiinni (välillä heikommalla ja välillä paremmalla  menestyksellä), ja salilla olen käynyt ajoittain suhtkoht ahkerasti (tämäkin melko usein tosin miekkosen kanssa yhdessä tehtynä), mutta muuten olemme olen viettänyt tällä samaisella sängyllä, jolla nytkin kirjoitan, pötkötellen ehkä 80% vapaa-ajastani. Ehehehe ja hupsista. :-D Viimevuotiseen verrattuna rauhoittuminen on kyllä tehnyt hyvää ja oon saanut rauhaa sellaiselta joka paikassa sähläämiseltä, mutta nyt on sit menty siihen toiseen ääripäähän eli täyteen vetelehtimiseen.

Joten! Seurusteluun tulkoon jonkinlainen tolkku ja elämään järjestys takaisin. Suhtautuminen kouluun heitteli etenkin viime jakossa välinpitämätön-vikan illan stressi -akselilla ääripäästä toiseen, joten vanhan panostamislupauksen mukaan tulkoot työt tehtyä vähitellen ja pitkäjänteisesti ahertaen. Sosiaalisen elämän kyllä varmasti pystyy tasapainoittamaan niin, että kaikki ihmissuhteet pysyvät kuosissa. Jos oikein hyvin käy, jää tässä mukavasti aikaa vielä blogille ja muulle "itsensä toteuttamiselle"!

Hiihtoloma on lähtenyt liikkeelle varsin mallikkaasti, ja Wanhojen päivä oli yksinkertaisesti ihana. Kampaajalla melkein rustatusta itkusta (omapahan oli muutenkin vikani) huolimatta ongelmat saatiin selätettyä, ja oikeastaan olokin oli aika kaunis :> Hyvin pitkän, hotellilla vasta neljän aikaan päättyneen päivän jälkeen onkin tullut lähinnä jälleen pötköteltyä (uskon tän tosin olevan mielenterveydelle monissa tilanteissa varsin hyödyllinen aktiviteetti) poikaystävän ja kavereiden kainaloissa. Tänään tosin vietettiin äiti-tytär-päivää ja tsekattiin niin Sevillan tapakset kuin yksi valokuvanäyttelykin! Nyt päivän kultturelli osuus onkin sit suoritettu, ja voin hyvällä omatunnolla jatkaa kolmituntista Jersey Shore -maratonia. Aivot narikkaan ja menoks!

kaikki ennallaan

2014. Vuodenvaihde sujui alkukankeuksien (pieni väsyitku oli lähellä etsiessäni Tuusulantieltä jumalattomassa sateessa bussipysäkkiä armottomasti myöhässä), mut loppujen lopuksi ilta pääsi lähtemään käyntiin ja oli melko, noh, ainakin erilainen kuin luulin. Kellon lyödessä kaksitoista oli koko koivukyläläisen kerrostalon alapihalla mieletön tunnelma: halauksia ja raketteja joka puolella, uudenvuodenpusu poikaystävälle (valitettavasti Facetimen kautta) ja pieni seikkailun tunne vatsanpohjalla. Melko extempore illasta tulikin sit vähän seikkailu, mutta vaikka loppuyön tapahtumat eivät menneetkään ihan putkeen, niin onnistunut ilta kuitenkin!

Vuoden ensimmäiset päivät olen viettänyt kaverin kanssa tammikuun kuntosaliruuhkissa höpötellen, kahvilan penkkejä kuluttaen ja tänään myös pienellä leffaillalla porukalla. Yksinolon toteuttaminen ei ole ihan hirveän hyvin onnistunut, mut johan tässä on koko vuosi aikaa! Etenkin lapsuudenystävien tapaaminen on tuonut iloa, jonka synnyttää se ihana hetki, kun jälleen kerran muistaa, miten paljon on vuosien varrella (lukioikään mennessä... :-D) pikkuhiljaa saanut toisen ihmisen kanssa kokea.

Vuodenvaihteen molemmin puolin olen monen muun tavoin myös miettinyt, mitä toiveita ja ajatuksia mulla tätä tuoretta vuotta kohtaan on. Ostin joulukuun viimeisinä päivinä pitkästä aikaa päiväkirjan, ja vaikka siinä onkin vasta muutama merkintä, on tunteiden purkaminen ja näkeminen konkreettisesti paperilla jäsentänyt ajatuksia. Kirjoitetusta sanasta tuntuu olevan helpompi hahmottaa mittasuhteet ja bongailla ikävienkin asioiden taustalta se valoisa puoli.

Mulla on kaapit täynnä puolitäysiä päiväkirjoja, joiden oon aina ajatellut jääneen kesken ajanpuutteen takia. Nyt kuitenkin tuntuu, että en oo kirjoittaessanikaan ollut täysin rehellinen; en uskaltanut kohdata joitakin mietteitä voidakseni purkaa niitä paperille. Tällä kertaa yritän nyt sit kirjoittaa kaunistelematta (päiväkirja toivottavasti todella pysyy vain omille silmilleni :-D) ja toivonkin, että homma jatkuisi tällä kertaa aiempaa pitkäikäisempänä! Tai sit vaan käy niinkuin bloginkin kanssa ja hengailen mieluummin tv:n edessä sen kummempia syntyjä syviä miettimättä.

Tunteiden käsittelyn lisäksi päiväkirja toimii tietysti myös loistavana tapana säilöä muuten katoavaisia muistoja ja se ajattelutapa, jolla on kirjoitushetkellä maailmaa katsonut. En tehnyt itselleni uudenvuodenlupausta liittyen terveellisempään elämään, paheiden poistamiseen (myöhästelyn jättäminen tosin ilahduttaisi monia, tää täytyy harkita vielä uudelleen) tai jonkinlaiseen kokonaisvaltaiseen muutokseen, jolla musta tulisi "uusi Lilja".

Muutamia asioita haluaisin kuitenkin kehittää. Elämä on tällä hetkellä oikeasti aika hyvällä mallilla, ja haluaisin oppia arvostamaan niitä hyviä hetkiä aikaisempaa enemmän. Oppia näkemään asiat aina ensin positiivisen kautta. Jatkuvasti tätä olen jo yrittänyt kehittää, mutta toivon, että vuoden 2014 aikana valitan mahdollisimman vähän turhanpäiväisistä asioista tai mietin, mitä kaikkea (henkistä tai fyysistä) elämästä vielä "puuttuu". Olemaan kiitollinen ja ennen kaikkea oppimaan sen, ettei ikäviin asioihin tarvitse tai kuulu jäädä vellomaan. Saamaan perspektiiviä. Nää on aika ympäripyöreitä ja kliseisiäkin asioita, mutta koen, että joku tällainen abstraktimpi tavoite toimii paremmin kuin konkreettinen lupaus :-D

Toivoisin myös, että oppisin rauhoittumaan oikealla tavalla: elämä ei karkaa sormien välistä, kuten huomaan usein pelkääväni. Haluaisin oppia vihdoin sisäistämään, ettei ole olemassakaan mitään ihanne-elämää: ei ole tiettyä määrää taitoja, ystäviä, seikkailuja, materiaa, läheisyyttä tai kokemuksia, jotka tarvittaisiin siihen, että elämä tuntuu kokonaiselta. Haluaisin myös oppia, että on ihan okei olla ahdistunut, surullinen ja onneton.

Ja valitettavasti nää kaikki luettelemani asiat ovat kovin "minä"-lähtöisiä. Vuoden 2014 aikani toivon tulevani ajattelemaan muiden ihmisten hyvinvointia, auttamista ja ilahduttamista huomattavasti useammin kuin sitä, miltä "musta nyt tuntuu". Toivon edellistä vuotta useammin skippaavani hetkeksi niiden oman elämän ympyröiden pähkäilyn ja ottavani selvää maailman menosta ja tapahtumista, joista olen joskus ajatellut haluavani kuulla toisen näkökulman tai enemmän tietoa muutenkin. Ehkä tää myöhemmin siirtyy vielä siihen, että yrittäisin vieläpä vaikuttaa.

/ Kirjoitin suurimman osan tästä tekstistä pari päivää aikaisemmin, ja nyt tää kuulostaa, aika, noh, lapselliselta. :-D Jonkin verran sitä tajunnanvirtaa tuli kuitenkin tallennettua, joten menköön nyt tällaisena kuin on. Onnellista, hyvällä tavalla yksinkertaista, pienien asioiden ja saavutusten kautta tulevien ilonlähteiden täyteistä vuotta kaikille!